Etusivu Blog Protu Maailma ja protuleiri 11.7.2012
Maailma ja protuleiri 11.7.2012
Kirjoittanut Oskar Elmgren   
25.07.2012 22:56

Nouseminen aamulla on todella tuskan takana. Olin nukkunut todella huonosti ja vähän. Edellinen päivä oli ollut niin mahtavan ihana että kaikkea ajatellessa en ollut saanut kovin hyvin unta, olin vielä herännyt useita kertoja. Varsin outoa.

Mutta aamupalalla oli kivaa juttelua ja aamuleikit hauskat kuten aina! Keskiviikkona oli päiväteemana maailmankuvat ja katsomukset, ja meillä oli hyviä juttuja suunniteltu leiriläisille!

Ensimmäisen ohjelman aikana oli tosin todella vaikeata pysyä hereillä, tuntui kun nukahtaisi samantien lattialla istuessakin kun laittoi silmät kiinni. Ei ollut vetovastuita aamupäivästä niin menin päikkäreille. Päikärit auttoi kyllä paljon ja olin taas mukana touhuilemassa!

Ihmissuhteita

Leirillä oli jo edellisenä päivänä ollut havaittavissa ehkä semisti ihastumisjuttuja, joka on todella hankala asia. Sinäänsä hieno ja ihana asia muuttuukin pahaksi kun ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa. No, eihän se nyt ihan näin mustavalkoista tai selvää ole koskaan. Mutta todella vaikeata suhtautua asiaan.

Samalla ei voi tietää täysin millä tavalla kukakin tarkoittaa mitäkin, eli ei tiedä täysin varmasti onko jotain "vääränlaista" ihastumista oikeasti. Mutta on kuitenkin todella vahingollista itsetunnolle, ja erityisesti avoimuudelle jos kommentoi tai tekee jotain luotaantyöntävää, riippumatta siitä onko mitään "värää" edes alunperin ollut. Päädyin jotenkin semipassiivisesti toimimaan vain. os ei sekään ole hyvä ratkaisu, sillä saattaa hyvinkin antaa vääränlaista kuvaa siitä ettei esimerkiksi voisi jutella avoimesti kaikesta, tai ettei läheisyys olisi kivaa. Mutta toivonmukaan nyt ei mennyt ihan täysin pieleen.

Kuten sanottua, hankalaa. Alkoi kuitenkin olla kaikkia syvällisiäkin kaverisuhdejutun tapaisia, ja todella ihania ja upeita hetkiä pelleillessä ja leikkiessä ihmisten kanssa! Tässä ajassa alkoi jo oppia miten huumorintaju ja jutut muutenkin toimi kenenkin kanssa. Erityisesti toinen kokistamme, Viiviä, kiusailtiin jo ihan kauhen paljon Mirkon kanssa, samoin jonkinverran myös Elisaa. Todella hauskaa kun huumorintajumme Mirkon kanssa oli niin samanlainen, ja oli vielä porukkaa joka tykkäsi kauheasti olla samalla tavalla pelleilemässä. Samaan aikaan sitten se todella avoin ja rento kaikenlainen leikkiminen yhdisti porukkaa tiiviisti. Ihanaa!

Uppoava laiva...

Päivän varsinaisesta ohjelmasta oli kaksi erityisen hauskaa osaa missä olin mukana. Ensimmäinen niistä oli uppoava laiva, jonka kyydissä leiritiimiläiset yrittivät päästä rantaan, ja kaikilla tiimiläisillä oli omat roolit. Mukana oli ainakin ekoterroristi, Nobel-palkinnon saaja, Presidentti (miinä!!), raskaana oleva narkkari, lapsisotilas, ja joku muu mikä en nyt muista.

Leiriläiset piti miettiä aina ketä pitää heittää laivasta pois ettei se uppoa ennen rantaa. No lopulta tietysti kaikki kuolivat, mutta tärkeintä leikissä olikin keskustelu mikä se herätti. Ja se oli todella laadukasta! Oli pohdintaa siitä onko oikein ottaa huomioon ihmisten vaikutuksia muiden elämään, onko ylipäätään oikein arvioida toisten elämän "hyvyyttä", ja paljon muuta hienoa. Mitään oikeita vastauksia näihin ei tietenkään ole, mutta keskustelu ja ajatteleminen on tärkeää, sillä näitä kysymyksiä tulevat jossain muodossa esille hyvin usein.

...ja kannibaaleja!

Pienryhmäpolussa olin Mirkon kanssa vetämässä kannibalismi-rastia. Meillä oli Viivi uunissa paistumassa. Ah kuinka odotimme saada maistaa niitä ihania koipia! Alkupalaksi meillä oli pientä sormiruokaa.

Rastillamme yhteiskunta oli sellainen jossa kannibalismi oli maan tapa, ihmis-ministeriö antoi syöntilupia sen mukaan miten väestökasvuennuste näytti. Saihan valtiolta myös tukea lähi-ihmisten syöntiin, pienentämään ypäristökuormaa ja estämään kotimaisten työpaikkojen häviämistä mikä seuraisi jos tuotaisiin halpa-ihmisiä Afrikasta. Olihan lakeja myös säädetty turvaamaan tavallisten lakia noudattavien kansalaisten, ja Suomalaista kulttuuria, häiriköiltä ja terroristeilta jotka yrittävät muuttaa meitä. Mitä sotiemme veteraanit ajattelisivat jos luopuisimme siitä mistä he olivat taistelleet?

Pari leiriläisryhmää sai meidät pohtimaan voisiko olla sellainen yhteiskunta missä ei syötäisi ihmisiä? Olisihan se vaikeata, ja haluisimme Mirkon kanssa vain olla tavallisia. Ja olihan meille pienestä pitäen opetettu että suurin kunnia mitä voi kaverilleen antaa on päätyä sen lautaselle. Pienet purtavat olivat myös mahdollisia. Koko kaveria ei tarvinnut syödä, vain oli tavallista myös nauttia yhdessä vaikka kaverin reisifilettä.

Hauskinta oli kun yksi leiriryhmä liittyi meihin mukaan, kun kannibalismi oli kerran yhteiskunnan normi, ja oli laitonta olla sitä vastaan. Kaikki muut perustelumme oli kuulemma myös niin hyviä! Voi huikeutta miten paljon naureskelua rastin purkukeskustelu aiheutti, ja kuinka hyviä ajatuksia se sai aikaiseksi!

Puspaa ja sauna!

Käväisin lämmittämässä saunan, mikä onnistui aika näppärästi. Palasin just sopivasti takaisin ohjelmaan kun puspa oli täydessä vauhdissa! Pusupainissa on kerrallaan kolme osallistujaa. Keskellä on henkilö joka sanoo sattumavaraisesti kaksi numeroa (jokaisella on oma numero), eikä muuten kuulu liikkua. Se jolla on jälkimmäinen numero on tehtävänä hyökätä ja pussata keskellä olevaa (poskelle). Ensimmäisen numeronsa saanut taas on tarkoitus suojella keskellä olevaa, ja samalla pussata hyökkääjää. Kaikenlainen painiminen on sallittua, mutta toisten satuttaminen ja nouseminen yli polviseisonnasta ei.

Tämä on ihan paras leikki ikinä! Tulin mukaan ja jouduin heti puolustamaan Elisaa vastaan. Oli alkuun vähän hankalaa kun ei tiennyt kuinka täysillä voi vetää. Mutta kohtuu täysillä jo meni, ja hitto että se Elisa oli hyvä! Jonkun aikaa väännettiin, ja hävisin! Surkeutta. Ja hauskaa!

Sitten jouduin seuraavaksi hyökkäämään, Mirkon puolustaessa. Tää meni jo todella vääntämiseksi. Hetken pyörityksen jälkeen päädyttiin tilanteeseen jossa olin vatsallani, Mirkon pää tukevasti kainalo-otteessa, Mirko muuten mun päällä, ja toinen mun jaloista ihan jumissa. Yhdellä vapaalla jalalla ja kädellä oli todella hankalaa liikkua kun toinen mua isompi tyyppi oli vielä päällä! Semisti pääsin nytkähtämään vähän eteenpäin kohti keskelläollutta, mutta ei riittävän järkevästi että saisi onnistumaan. Päädyin siihen että oli saava käännettyä Mirkoa selälleen, tai ainakin mun päältä. Se vaati jo todella tosissaan vääntämistä, ja Mirko huikkasikin turvasanaa "kakka". Turvasana on varsin hyödyllinen sellaisissa tilanteissa. Olin puristanut Mirkon päätä jo varsin lujaa ettei hän pääsisi irti, ja hyvä että hän osasi ajoissa laittaa stop ennenkun sattui mitään. Tasapeli siis tuli! Ja olin kyllä todella loppu sen väännön jälkeen.

Mutta sitten päästiinkin jo kohta saunaan, jossa kuitenkin oli harmillisen vähän leiriläisiä enää varsinaisella saunavuorolla. Keskustelu ja avoimuus oli toisaalta todella kiva!

Keksittiin Mirkon kanssa että turha sitä on saunalla kuivatella ja laittaa vaatteet päällä, vaan olin paljon näppärämpää kuivatella hölkkäilessä takaisin leiripaikalle, ja sielä pukea päälle! Suorastaan nerokaan hyvin toimi!

Mahautumista

Illan päätteeksi oli vielä mahautumista, iltasatua, ja salaisten kirjeiden jakoa. Kivaa hipsuttelua ja kaikki tosi hyvin porukoituneet!

Iltapalaverissa todettiin etteipä oikeastaan ollut jotain hyvin pientä lukuunottamatta suurempia huolenaiheita. Leiriläiset oli tosin hyvin ottaneet kaikki mukaan ja ketään ei tuntunut olevan ulkopuolinen lainkaan!

 
Comments (3)
106.08.2012 15:07
anonyymi
"Leirillä oli jo edellisenä päivänä ollut havaittavissa ehkä semisti ihastumisjuttuja, joka on todella hankala asia. Sinäänsä hieno ja ihana asia muuttuukin pahaksi kun ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa."

Olivatko nämä hankalat ihastumisjutut siis sinun ja leiriläisten välisiä? Muistathan, että ainut ongelma ei ole roolinne, vaan myöskin huomattava ikäeronne, toisen osapuolen ollessa alaikäinen.

Muutoin kannatan Protu-harrastustasi täysillä.
Tarkennuksena niin kyseessä muutaman leiriläisen ihastumisesta. Vaikea tietysti aina arvioida itse kuinka tilannetta, varsinkin kun on siinä protukulttuurissa.

Harmillista että se täytyy olla nykyisellään niin hankala asia. Se että tykästyy johonkin toiseen kun on hienoa.
313.10.2013 06:03
Arg
Selkeää poliitikkoainesta, kun tarkennus sai asian vain epäselvemmäksi ;)
Jos kyseessä olisi ollut leiriläisten ihastuminen toisiinsa, niin eihän siinä olisi ollut eriarvoista asemaa. Leiriläiset ovat samalla viivalla. Kyse on siis täytynyt olla leiriläisen ihastumisesta appariin tai ohjaajaan tai päinvastoin. Ehkä jonkun tytön silmät säihkyivät erityisen kirkkaina Oskarille jutellessa.

Ihastuttaviin ihmisiin ihastumisessa ei ole mitään väärää. Tunteitaan ei voi valita. Vääryyden puolelle mennään vasta sitten, kun tehdään tai jätetään tekemättä jotain tunteiden vuoksi. Leiriläisen ihastumista intiimin kanssakäymisen toivossa rohkaiseva ohjaaja tekee selkeästi enemmän väärin kuin sellainen, joka passiivisuudellaan jarruttelee tilannetta. Jälkimmäisessä tapauksessa leiriläisen sydän saa kolhun, mutta edellisessä hän altistuu hyväksikäytölle. Vaikeita juttuja nämä ovat ja usein tuntuu siltä, että valittavissa on vain huonoja vaihtoehtoja. Jos valitsee pienemmän pahan, niin valitsee joka tapauksessa pahan.

Kiitän tässä välissä tästä blogista. Olen googlailussani törmännyt aiemmin vain leiriläisten muistoihin ja onkin kiinnostavaa lukea ensikertalaisen ohjaajan kokemuksista - erityisesti näin myönteisesti ja innostavasti kirjoitettuina. Kiitos!

Add your comment

Your name:
Your website:
Otsikko:
Comment:
  The word for verification. Lowercase letters only with no spaces.
Word verification:
June 2018
M T W T F S S
28 29 30 31 1 2 3
4 5 6 7 8 9 10
11 12 13 14 15 16 17
18 19 20 21 22 23 24
25 26 27 28 29 30 1
Main page Contacts Search Contacts Search