Etusivu Blog Protu Herkistelyä protuleirillä 14.7.2012
Herkistelyä protuleirillä 14.7.2012
Kirjoittanut Oskar Elmgren   
29.07.2012 01:13

Aamu alkoi todella takkuisesti. Kaiken ihanuuden mietiskellessä oli nukahtaminen venynyt kauheasti, ja se kyllä tuntui aamulla. Ihanat leiri-ihmiset kuitenkin piti huolen siitä että oli silti todella hyvä mieli!

Aamuohjelmat jotenkin pyyhälti ohi, ja suurelta osin myös loppupäivän ohjelmat. Oli ihanaa hipsuttelua ja leikkejä. Mutta pääosa päivästä meni mulla kehulappujen kirjoittamiseen. Osasin arvata että niiden kanssa tulee mulla kestämään, niin päikkäreitä ei voinut ottaa, vaikka väsyttikin.

Päivä

Leiripaikan siivoaminen oli myös käynnissä, leiriläiset pärjäili ohjeistuksen kanssa todella hyvin. Se oli oikein iloinen yllätys, sillä ehdin sitten miettiä mitä kaikkea viikon aikana olikin tapahtunut ja ollut ihanaa kenenkin kanssa. Kehulaput sain sitten jotenkin valmiiksi järkevässä ajassa. Niitä mietiskellessä tuli vähän väliä hymy kasvoille ja lämmin ja oikein pörröinen mieli kun muisteli hienoja hetkiä.

Salaiset kirjeystävät oli myös tarkoitus paljastaa illalla. No osittain tämä oli ehkä menettänyt merkityksensä kun tällä leirillä oli kaikki innostunut kirjoittamaan ihan huikeasti kirjeitä toisilleen, eikä kaikki varmaan sitä salaista kirjeystävää erottanut enää joukosta. Mutta hienoa oli kyllä kuin joka tapauksessa saisi sitä yhtä salaista kirjettä. Mitään kilpailua ei kuitenkaan ollut kirjeiden määrällä.

Joillekin tuli kasoittain trollauskirjeitä, joillekin joku ihqutuskirje jne.

Mun salaiseksi kirjoitusuhriksi oli sattunut Lilli. Olinkin kirjtoittanut jokainen päivä täysin erityylinen ja eri käsialalla salaista kirjettä, yksi päivä tein salainen kirje jonka piirsin näyttämään vähän senlaiselta että olisi leikattu kirjaimia jostakin lehdestä. Hieman oli naurussa pitelemistä kun Lilli oli sinä päivänä ihmetellyt että mitä ihmeen kirje sille oikein tuli! Hän ei kuitenkaan vaikuttanut ottavat sitä pahasti, mitä vähän jälkeenpäin mietin että menikö vähän yli vai ei. Mutta onneksi ei ilmeisesti!

Pienryhmämietintää

Käytiin pienryhmissä kesksutelua leiristä. Eli millainen oli ollut, mitä on ollut erityisen kivaa, onko ollut jotain tyhmää, miten järjestelyt ovat toimineet, ja yleistä juttelua. Tämä oli jo varsin herkkä hetki kun huomasi kuinka mielettömän ihanaa leiriläisillä oli ollut, ja kuinka positiivinen ja ajatuksia herättävä viikko oli ollut. Oli hvvä vastailla myös itse samoihin asioihin ja miettiä miltä on omalta kantilta tuntunut ja toiminut.

Osittain heräsi myös huonoja ajatuksia. Todella hienoa kyllä että niin moni koki että tämä oli ollut heidän elämänsä hienoin viikko. Mutta miksi se "arki" on niin huono? Miksi ihmeessä ei arki voisi olla paljon kivempi kun mitä se nyt on?

No ne ajatukset eivät tietenkään vie mitään pois siitä leirin ihanuudesta. Ehkä se on jopa avartavaa huomata kuinka paljon "paremmin" asiat voisikin olla yhteiskunnassa. Ihmiset eivät voi läheskään niin hyvin kun he selvästi voisivat! Kyllä kaikki kuitenkin ansaitsisivat olla onnellisia ja kokea hienoja asioita. Eikä se protukulttuuri nyt mistään ulkoavaruudesta kuitenkaan ole. Ihan pienistä asioista on loppupeleissä kyse, joilla on kuitenkin todella isoa vaikutusta ihmisten hyvinvointiin. Sekä tietysti oikeanlaisesta avoimesta ja ennakkoasenteettomasta suhtautumismallista.

Kuinka paljon hyvää voisi saadakin yhteiskuntaan aikaiseksi ottamalla tästä oppia?

Sauna

Kävimme Aatun kanssa laittamassa saunaan ja patoihin tulet, joka sujuikin nyt näppärästi. Kokemus alkoi karttua.

Ehdimme saunanlämmittämisestä takaisin sopivasti vielä puspaan! Mulla oli käsivarret, sääret ja sisäreidet mustelmilla, ja hartiat vieläkin jumissa edellisestä puspasta, ja ehkä osittain myös nazipolizeista.

Ajattelin että parempi olla osallistumatta tällä kertaa niin ei mene paikat enemmän rikki. Hah, turha toivo se oli! Näytti taas niin kivalta, ja Elisan kanssa oli jäänyt selvittämättömiä asioita! Päädyin ottamaan toive-uusintaottelua Elisan kanssa. Tällä kertaa minä oli hyökkäävässä roolissa, ja meni aika hyvin! Lopputuloksena oli vain kipeä niskalihas, ja vähän lisää mustelmia. Mutta hauskaa oli ja voitto tuli kotiin!

Tästä kuitenkin "suivaantuneena" halusi Elisa ottaa vielä grudge-match:iä. Ja tottakai olin mukana. Päädyin taas hyökkäämään, ja vähän vääntämisen jälkeen päätyi Elisa taas alleni, tällä kertaa sopivasti jumiinkin. Näin sain pussattua keskelläolijaa jopa ilman että niska kipeytyi lisää! Ihan mielettömän hauska leikki!

Edellisen päivän saunasta päädyttiin siihen että syrjintävuoro poistetaan kokonaan, ja on pelkästään ihan normisauna. Se osoittautui todella hyväksi ideaksi, sillä nyt oli meillä miespuolisillakin kivemmin aikaa saunoa ja uida ja jutella ja hengailla kaikkea. Mirkon kanssa pidettiin taas aiemmin viikolla hyväksi havaittua tohvelit-saippua taktiikkaa yllä. Oli mukava kun ei tarvinnut raahailla kaikkia turhia vaatteita ja pyyhkeitä mukaan edestakaisin.

Aah, ja Viivikin tuli mukaan saunaan, ja kävi uimassakin! Ja oli mukana juttelemassa kaikkea, vaikkei niin paljon ollut leiriläisten kanssa ehtinyt olemaan. Hienoa!

Nyt on sitten pakko sanoa että oli ihan parasta sauna-aikaa mitä vain voi olla! Juteltiin ihan kaikkea, uitiin paljon, pelattiin lisää yo-man-yo-bitch vedessä. Naureskeltiin puspaakin, oli erityisen kivaa kiusailla Elisaa siitä miten aina vain hyppäsi mun alle!

Olin ihan oikeasti jo ajatellut perjentaina että oli kiva sauna, mutta kyllä oli taas todella paljon ihanampaa ja kivempaa. Porukka oli tosin hyvin ryhmäytyneet jo alkuviikosta, ja nyt tuntui ettei enää ollut mitään aiheita mistä ei olisi voinut puhua tai mitään vitsejä mitä ei olisi kehdannut heittää, eikä mitään mille ei kehtaisi nauraa. Suurin osa leiri-ihmisistä oli myös dumpanneet bikiniään pois, mikä oli todella hieno asia erityisesti huomioiden edellisen päivän seksikyselytuloksia, missä melkein kaikki olivat pitäneet itseään epäviehättävinä, ja ehkä siksi kokenut ettei olisi soveliasta olla alasti.
Hienoa että voi vain olla, eikä tarvitse miettiä että voi ei, onko jotain xyz vinosti vai liian iso tai pieni tai jotenkin ylösalaisin.

Herkistelyä ja lisää herkistelyä!

Saunan jälkeen jaettiin vielä viimeisen päivän salaiset kirjeet ihkun mahautumisen ja hipsuttelujen saattelemana. Tämän ihquilun jälkeen paljastettiin salaiset kirjeystävät, joka sujui sopivan pienellä herkistelyllä. Mutta tämä oli vasta alkulämmittelyä! Sopiva aperitiivi vasta, herättämään herkistelytuntemuksia.

Kehukirjeet jaettiin seuraavaksi. Juttu siis meni niin että kaikki olivat kirjoittaneet kaikille kehukirjeen, ja jokainen saisi siis yhden kirjeen jokaiselta (paitsi itseltään, no ellei sit ole vielä itselleenkin kirjoittanut!).

Ne kirjeet oli aivan mahdottomia! Ei niin ihania asioita voi oikeasti noin tiiviisti laittaa! Mutta jonkinlainen interdimensionaalinen poikkeus oli kuitenkin sattunut, sillä kyllä ne ihan todellisia oli! Oli ollut todella kivaa, ja paljon hienoja hetkiä, paljon pelleilyä ja hipsuttelua, ja syvällistä pohdintaa ja hauskoja teatteriesityksiä. Ihan kaikkea! Mutta se kun konkreettisesti näki lapussa että oli ollut mielettömän kivaa oli jotain ihan muuta!

Moni kirjoitti että olin tuonut moni uusia näkökulmia esille, ja herättänyt niitä ajattelemaan asioita itse. Tämä oli ehkä mulle henkilökohtaisesti kaikkein tärkeintä, ja en voi mitenkään kuvailla kuinka ihanaa oli saada tietää että leiriläiset olivat arvostaneet sitä! Oli todella hienoa saada myös huikean paljon palautetta siitä kuinka kiva tyyppi on, ja kuinka hauskaa mun kanssa oli ollut. Mullakin oli ollut huikea viikko kaikkien kanssa!

Kirjeiden lukemisen jälkeen jäin vain paikalleen makaamaan kaiken ihanuuden ympäröimänä. Mitä sen kaiken palautteen jälkeen olisi voinut tehdä joka oli mitenkään kuvannut sitä huikeutta? Ei mitään. Ei se vain ollut mahdollista. Paljon halailtiin kuitenkin ja vaihdettiin muutama merkityksellinen kiitoslause. Huikeaa.

Mutta. Tämäkin oli vasta lämmittelyä! Uskokaa tai älkää.

Autopesu oli illan viimeisenä ohjelmana. Homma meni kivasti niin että sammutettiin valot ja mentiin kaikki leiriläiset ja leiritiimiläiset kahteen riviin. Rivin päästä sitten alkoi halaamis ja avautumis-kierros. Aikaa halaamiseen ja juttelemiseen sai käyttää niin paljon kuin halusi, saattoi mennä viisikin minuuttia yhteen halaamiseen, tai enemmänkin! Kertäminen toimi niin että kaikki tuli halailtua kaikkien kanssa kaksi kertaa.

En oikein osaa sanoa miten pystyisin kirjoittamalla kuvailemaan kuinka ihana ja herkkää tämä oli. Ehkä jos kuvittelisi joku sattumavarainen kuukausi, tai ehkä jopa vuosi. Siitä otetaan se kaikkein ihanin ja paras tilanne mikä sillä ajalla on sattunut. Sitten voisi kuvitella sitä kaksi kertaa maata jyrisyttävämmäksi, ja että se kestää kauan! En oikein osaa sanoa kuinka kauan siinä huojuteltiin tajuntamme peruspilareita, mutta ehkä tunti tai pari tuntia vierähti. Kun halaamisjono eteni välillä erillaista vauhtia mahauduttiin pienissä porukoissa, hipsuteltiin kauheasti toisiamme ja juteltiin kuinka ihania kaikki olivat.

Sitten taas jatkettiin halaamisia kun jono eteni. Kehukirjeiden saanti ja ihmisten tunteiden lukeminen niistä, ja sen jälkeen halaaminen ja jutteleminen niistä ihanista asioista oli ihan jotain muuta. Todella tajuntaa räjähtävää huomata kuinka paljon todella hienoa voi tehdä noin  lyhyessä ajassa. Ja kuinka hienoa se kaikki voi vielä itselleenkin olla.

Edit / Lisäys: Merkitsi myös todella paljon kun yksi ihana leiriläinen sanoi että mun kanssa on ollut ihanaa, ja olen ihan paras ohjaaja, ja vieressä ollut toinen yhtyi spontaanisti tähän kommenttiin (en kuitenkaan nyt erottele ketkä leiriläisistä tämä oli, muistan kuitenkin teitä kyllä!). Tämä toinen leiriläinen erityisesti oli ollut todella kiva, mutta hieman arvoitus minulle että eikai vain ollut mitään läpänheittoa tai kiusaamista mennyt yli. Mahdottoman kiva kuulla että huoleni tästä olivat olleet turhia. Ihania ihmisiä!

Tiimikokous ja yö

Autopesun jälkeen siirryimme leiritiimin kanssa viimeistelemään sunnuntain juttuja. Perinteiset protuseppeleet olimme päättäneet jo aiemmin heivasta kertalaakista romukoppaan. Ne eivät vain mitenkään tuntuneet hyviltä ideoilta koska niiden tekemiseen menisi tolkuttomasti aikaa, eikä ne kuitenkaan säilyisi. Päädyttiin helpommin tehtäviin, paremmin säilyviin, ja ehkä myös arvostettavimpiin leirikiviin. Okei, niiden nimi pitäisi vielä hieman kehittää. Mutta niistä tuli itseasiassa hienoja! Ja ovat jotain konkreettista palasta mukaan leiriltä. Ja voihan niitä sitten vaikka käyttää paperipainona tai itsepuolustukseen, jos ei halua pitää niitä jossain hyllyllä esillä! Toimivaa!

Sunnuntan loppujuhlan ohjelma oli myös aika selvillä, pientä hienosäätöä oli siitä mitä titteliä annettaisiin kellekin leiriläiselle. Keksittiin kuvaavia ja hauskoja titteleita kohtuullisen kivasti! Vaikka kaikkia jo väsytti kovasti.

Sinnikkäimmät meistä menivät sitten vielä valvomaan leiriläisten kanssa jonkun aikaa. Hankalaa tosin oli, sillä kun nyt kerrankin voisi viettää vapaa-aikaa leiriläisten kanssa enemmän, niin tiesin kuitenkin että seuraavana päivänä piti jaksaa ajaa vielä muutama leiriläinen Poriin juna-asemalle, ja sitten vielä loput leiritiimistä Helsinkiin! Päädyin kompromissiin ja menin johonkin sopivaan aikaan nukkumaan kun alkoi olemaan jo valoisaa.
Oli ihanaa viettää ihan vaan laatuaikaa leiriläisten kanssa! Varsinkin sen mahdottoman ihquilumäärän jälkeen.

 

Add your comment

Your name:
Your website:
Otsikko:
Comment:
  The word for verification. Lowercase letters only with no spaces.
Word verification:
November 2017
M T W T F S S
30 31 1 2 3 4 5
6 7 8 9 10 11 12
13 14 15 16 17 18 19
20 21 22 23 24 25 26
27 28 29 30 1 2 3
Main page Contacts Search Contacts Search