Päivän ohjelmassa oli aamupala, laittautumista loppujuhlaan, leiriläisten vanhempien ja sukulaisten saapuminen, ruokailua, sekä tietysti se itse päivän päätapahtuma; Prometheus-juhla!

Ihanan edellisen päivän ja pitkälle venyneen yön jälkeen en ollut ehtinyt nukkua kovinkaan paljon, mutta nukuin kyllä hyvin. Oli varsin hyvä tunnelma herätä ja mennä kaikkien ihanien ihmisten kanssa aamupalalle.

Aamupäivä

Sääennuste lupaili sadetta iltapäivällä, juuri juhlan aikaan, joten päädyttiin siihen että pidettäisiin Prometheus-juhla sisätiloissa.

Nostettiin pöydät ulos olohuone-rakennuksesta ja asetettiin tuoleja paikalleen. Kävin allekirjoittamassa leiritodistukset, jotka Aatu oli valmistellut ja toisena ohjaajana jo allekirjoittanut. Oli jotenkin hieno hetki allekirjoittaa niitä, vaikka niillä nyt ei sinäänsä ehkä ole suurempi merkitys. Hymyilytti kuitenkin!

Hienot leirikivet oli valmiita, samoin leiriläisten esittelyt palkintomuodossa. Ne oltiin saatu hienosti tehtyä leiritiimin iltapalaverissa valmiiksi. Mulla oli myös uutena ohjaajana nakki pitää puhetta loppujuhlassa. Ensireaktio oli että vedän jotain exemporee siihen sitten. Mutta totesin kuitenkin että olisi hyvä miettiä mitä siinä haluaa sanoa ettei jotain tärkeetä unohdu.

Mulla oli iltapäivällä edessä n. viiden tunnin ajokeikkaa. Joten Aatu ja muut leiritiimiläiset nakitti mut nukkumaan hetken ennen Prometheus-juhlaa. En saanut kovin syvää unta, mutta tunnin nukkumis-lepo teki kyllä hyvää.

Vanhemmat ja sukulaiset saapui

Autoja alkoi tulla pihaan, niinpä piti nousta ja laittaa juhlavaatetus päälle. Ensimmäiset oli jo todella paljon etuajassa, mutta selvittiin jotenkin! Pyöriskelin sukulaisten kanssa juttelemassa niitänäitä, ja kurkkailin välillä tulevia autoja, ja koitin jotenkin ohjeistaa pysäköintiä että kaikki pääsisivät vielä poiskin! Hyvin kaikki lopulta mahtuivat.

Oli kivaa jutella leiriläisten vanhempien kanssa, mutta samalla hieman vaivalloista, kun koko leiriporukka oli niin ryhmäytynyt ja kuului tavallaan siihen "jengiin" enemmän kun vanhempien ja sukulaisten -porukkaan.

Juhlaruokailu

Oli jo hieman nälkäkin niin juhlaruokailu tuli oikein sopivasti! Paikalla oli kuitenkin paljon enemmän porukkaa niin jono oli aika pitkä! Menin taas tuttuun tapaan Mirkon kanssa viimeisimpinä ottamaan ruokaa, ja sitten leiriläisten seuraan ulos pihalle syömään. Kauheasti aikaa ei jäänyt ruokailemiseen, mutta ehti siinä sitä hyvää sapuskaa just ja just syödä.

Sivuhuomautuksena oli myös jännä huomata miten leiriläisten käytös oli erilainen kun heidät sukulaiset oli paikalla. Itseänikin hieman aina mietitytti että onko nyt korrektia heittää jotain juttua ja halailla samalla tavalla kun viikon aikana. Onhan se tietysti ymmärrettävääkin että elämänsä aikana muotoutuneet käyttäytymistavat vanhempien ja sukulaisten edessä vaikuttaa asiaan. Eikä siitä voi ketään syyttää, asiat vain menevät niin. Mutta mielenkiintoinen asia huomata kuitenkin, jäin myös miettimään että kuinka paljon se vaikutti munkin toimintaan!

Mutta, oli varsinaisen juhlan vuoro, ja ruvettiin pakkaamaan porukkaa sitä varten sisään meidän olohuoneeseen.

Prometheus-juhla

Polkaistiin juhla alkuun meidän saunassa paljon harjoitellulla, "rusketusraidat" yhteislaululla. Aika jännittyneesti se lähti liikkeelle, eikä ihan saunaloistoon päästy, mutta todella hyvin se kuitenkin sujui!

Protun tervehdys

Minni otti sen jälkeen juhlan juontohommat haltuunsa, ja toivotti Protun puolesta juhlapuhujan, Otso Norbladin puikkoihin. Otso veti puheen puheen hyvin, ja vaikka nyt en kaikkea mitenkään muista, niin päällimmäisenä jäi mieleen Protun kehityksen ja siitä kuinka hyvä puhuja Otso on!

Leiriläisten esittely

Seuraavaksi oli leiritiimiläisten vuoro esitellä leiriläiset. Tähän meillä oli hienot palkintonimikkeet mietittynä! Se syö vähän hienoutta tässä kun en halua leiriläisten nimiä kirjoittaa. Ja muutama palkinto on aika sisäpiirivitsi, pahoitteluja selityksien puutteesta, sitä kirjoitettavaa olisi vain ihan liikaa!

Meillä oli leirin:

• Innokkain viittaaja
• Piristepalkinto
• Heittäytyjä
• Taiteilijasielu
• Kauhukakara
• Nallekarhu
• Rauhanturvaaja
• Yllyttäjä
• Hymytyttö
• Yllättäjä
• Peto
• Paddington
• Leirinuotio
• Taskudynamo

Paljon hyviä hetkiä muistui mieleen kun jaettiin palkintokivet ja tittelit leiriläisille!

Leiritiimin esittely

Leiriläiset esittivät seuraavaksi leiritiimiläiset. Heillä oli mietittynä hienot reseptit millä leivottiin jokaista leiritiimiläistä, ja oli sydäntä lämmittävää kuulla kuinka paljon erilaisista hyvistä puolista leiriläisten mielestä leiritiimiläistemme koostui. Näistä ominaisuuksista mulla ei valitettavasti ole lunttilappua, enkä kaikkia muista niin teidän on vain luotettava sanaani että oli hieno esittely! Kiitos rakkaat leiriläiset!

Kronikat

Minni ohjeisti seuraavaksi kronikoiden esittelyä. Eli piennäytelmiä / puheita siitä mitä kaikkina päivinä olimme käsitelleet ja mitä oli jäänyt mieleen ja mitä kaikkea hauskaa oli ollut.

Tuli kyllä aika paljon naurua monien esitysten yhteydessä, paljon hauskoja tilanteita oli ollut viikon aikana! Ne asiat mitkä itselleni on jäänyt päällimmäsenä mieleen joudutte kuitenkin lukemaan muista blogahduksistani.

Todistukset ja korut

Loistavien kronikkaesittelyjen jälkeen jaettiin leiriläisille todistukset ja protu-korut. Oli ihanaa halailla vielä koko leiritiimin kanssa kaikkia leiriläisiä!

Aatun tehtäviin ohjaajana kuului myös leiriläisten tavoin ensimmäisellä protuleirilläni vietettyäni, uutena ohjaajana, jakaa protukorua mulle. Se oli erityisen hieno hetki, ja oli ihanaa leiriläisten tavoin halailla upeata leiritiimiäni!

Leiriläisten puhe

Leiriläiset olivat valmistelleet myös puheen jotka olivat yhdessä miettineet, ja sitä esitteli kaksi ihanista leiriläisistämme. Puhe onnistui hienosti! Katselimme leiritiimin kesken toisiamme hymyillen kun leiriläisemme oli niin hyviä tässäkin!

Uuden ohjaajan puhe

Ja lisää puheita! Uutena ohjaajana, siis ensimmäistä kertaa protuleirillä olevana, ja samalla leiriohjaana toimivana, oli mun vuoro kertoa kaikkea. Olin tosiaan ajatellut että pitäisi valmistella asiaa jotenkin. Mutta sitä kaikkea ihanaa tapahtumaa oli ollut aivan liian paljon että sitä olisi voinut käydä läpi ja jotenkin lokeroida, ei vain ollut mahdollista. Siispä kerroin vain miltä oli tuntunut olla ohjaamassa leiriä, miten ihania leiriläiset olivat olleet, kuinka hyvin leiritiimin kanssa oli mennyt, kuinka hyvin kokit olivat hoitaneet asiat ja huolehtineet itse omasta jaksamisestaan ja voinnistaan.

Kerroin erityisesti kuinka mahdottoman ihanaa oli ollut saada niin mahtavaa palautetta leiriläisiltä, ja kaiken lisäksi vielä saada tietää että olin oikeasti tuonut ajatuksia ja pohdittavaa esille, ja vaikuttanut niin syvästi moniin! Leiriläisillä, kuten mullakin, tuli hieman kyyneleitä kun yritin jotenkin kuvailla kuinka ihanaa heidän kanssa oli ollut, ja kuinka hienolta oli tuntunut! Olisin halunnut enemmänkin tunteita herkistellä, mutta en kehdannut enkä uskaltanut, äänikin katkeili hieman. Jälkeenpäin ajateltuna olisi kyllä pitänyt antaa mennä vaan.

Mutta kokosin semisti tunteeni kasaan ja kerroin kuinka ihana leiritiimi oli ollut. Heille oli varmasti vaikea paikka kun täysin Protun ulkopuolelta ja mitään leiriä koskaan käyneenä olin monessa asiassa miettimässä miksi jollain tietyllä tavalla pitäisiä mitäkin tehdä, ja ehdottamassa paljon uusia asioita. Mutta melkein kaikkiin oli suhtauduttu hyvin, ja erityisesti siitä että olimme antaneet leiriläisille todella paljan vapautta oli mahtavaa.

Yhteislaulu

Historiallisista syistä kuului Prometheus-juhlaan "arvon mekin ansaitsemme" yhteislaulu. En juurikaan arvosta asioita mitä tehdään pelkästään historiallisista syistä, mutta kieltämättä se on kuitenkin välillä hyvä syy. Niin mun mielestä tässä. Jotenkin tuo semmoista kivaa yhteenkuuluvuuden ja protuilufiilistä!

Hieno tapa päätää Prometheus-julha!

Herkistelyä

Juhlan päätyttyä oli yllätykseksemme vielä hyvää säätä ulkona joten hyökkäsimme ulos ottamaan kuvia!

Aikaisemmin oli vanhempien läsnäolo ja juhlatapahtuma hieman "jäyksistänyt" tunnelmaa, mutta nyt juhlan loputtua ja kaikkien ihanien puheiden ja muun jälkeen halailivat jo kaikki toisiaan kohtuullisen estotta. Kaikki haluisivat vielä mahautumaan, ja sään suosimana se onnistui hienosti nurmikolla! Oli todella ihanaa vielä kerran mahautua koko leiriporukalla!

Leiriläisten lähtö viivästyi todella pitkään kun halailtavaa oli todella paljon, mutta tunnelma oli silti todella positiivinen ja ihana! Edellisen päivän halailut oli selvästi toiminut hyvin niin nyt ei tullut pahaa eroahdistusta. Päinvastoin, oli ehkä lähinnä vielä ihanaa halailla kaikkia vielä muutamia kertoja!

Suuret kiitokset vanhemmille, jotka ymmärsivät ja jaksoivat hyvin odotella kaikkea hempeilyä.

Paikat kuntoon ja menoksi

Tehtiin pikainen välisiivous, ja matkavaatteiden päällevaihto. Oli jo kohta kiire viedä pari leiriläistä junalle, mutta ehdittiin pitää pikainen leiritunnelma palaute. Kaikilla oli ollut mahdottoman ihanaa!

Sitten tavarat pikaisesti autoon ja lähdin kippausreissulle Porin rautatieasemaan. Kivoja jutteluhetkiä oli autossakin.

Palattuani takaisin oli loput leiritiimistä jo saaneet hyvin loppusiivottua ja kokitkin oli ehtineet keittiön siivota! Tosi hienoa ettei heidän tarvinnut jäädä jälkeen siivoamaan. Halailtiin kokkien kanssa vielä, erityisesti Viiviä tuli halailtua paljon kun hän oli ollut mukana joissakin ohjelmissa ja ehtinyt tulla vähän läheisemmäksi.

Ovet lukkoon ja kotiin

Juuri kun pakattiin viimeiset tavarat autoon rupesi pikkuhiljaa se päiväksi luvattu sade tulemaan. Ajoitus ei olisi voinut olla enää parempi. Oli niin hienoa että jopa sääkin oli osunut ihan täydellisesti lopetuspäivälle. Kaikki oli tullut tehtyä, ja oli hyvä tunnelma lähteä kotiinpäin.

Pysähdyttiin matkalla syömässä ja juttelimme paljon leiristä koko matkan aikana.

Paras protuleiri ikinä!