Etusivu Blog Urheilu Historic kuski?
Historic kuski?
Kirjoittanut Oskar Elmgren   
27.08.2011 12:20

Kävin muutama päivä sitten muistoja herättävän keskustelun Mika Volotisen kanssa facebookissa. Niillä ikäluokan karting autoilla millä olen itse kilpaillut ajetaan nyt "historic" kisoja!

Jokseenkin outoa havaita että kuuluu itse näihin vanhoihin konkareihin jotka ovat joskus ajaneet historic kalustolla kilpaa ihan tosissaan. Ja kuten vanhojen konkareiden mielipiteisiin usein kuuluu pidän niitä pelejä millä silloin kilpailtiin paljon hienompina kun nykyiset lelut.

Kartingissa tässä mielipiteessä tosin saattaa olla perääkin. Ehkä vähän samalla tavalla kun B-ryhmän rallikuskeilla. Ne vain oli siihen aikaan oikeita kilpavehkeitä, joita on sääntömuutoksilla laimennettu.

Itseäni lainataakseni: "Mikään ei voita sitä ääntä mikä 100cc ilmajäähdytetty kakstahtikilpakone tuottaa kun vinkuu 24000rpm:ssä millin päästä täydellisestä tuhoutumisesta."
Niissä koneissa oli ihan omilla suuruusluvuilla olevia arvoja. Esimerkiksi nykyisissä F1 autoissa on männän maksimikeskinopeus 24m/s, kartingkilpamoottoreilla millä olen itse ajanut on maksimikeskinopeus ollut 40m/s! Ja se kauhea kilisevä ja uliseva rääky mitä ne oikeat kartingmoottorit tuotti oli jotain ihan muuta. Samalla niin paljon meteliä, mutta se meteli piti sisällään hyvin paljon tietoa siitä miten moottori toimii ja millaisia säätöjä se halusi toimiakseen paremmin. Polttomoottoritekniikan ihmisille huomio: säädin itse moottorit polttoaineseosta hienosäätämällä niin että ne sekä esi-sytytti että detonoi. (säännöt rajoitti sytytsennakoa, ja detonoinnilla sai enemmän tehoa yläkierroksiin)

Autotkin oli silloin kevyempiä ja kuskit tietysti kovempia.

Historia

Kartingia ajoin ekaa kertaa 14 vuotiaana vuokra-autolla Bembölen radalla. Siinä tuli vietettyä aikaa melkein aina kun rata oli auki. Seuraavana vuonna, 1993, 15 vuotiaana ajoin ensimmäisen kisan Yamaha-junior luokassa. Vuoden verran ajettiin (tiimin, perheen kanssa) vain kilpaa. Tämä ei luonnollisesti tuottanut juurikaan tuloksia. 93 vuoden lopussa ja 94 vuoden alussa alettiin sitten huoltamaan moottoria ja säätämään autoa. Vauhtia saatiin heti huomattavasti lisää. -94 tulikin sijoituksia, jossa muutaman kisan voitto, että junior luokan nousupisteet tuli täyteen ja piti siirtyä (pääsi siirtymään) varsinaiseen Yamaha luokkaan.

Yamaha luokka oli siihen aikaan Suomen kovin tai toiseksi kovin karting luokka, ja tuloksia ei tullut aivan heti. -95 kaudella tuli vain kourallinen palkintopyttyjä. Oltiin kuitenkin itse säädetty moottoreita (tiivisteiden paksuuksia, pakoputken pituutta, kaasarisäätöjä, männänvälystä jne) ja autoa (etu- ja takaleveys, painopisteen kohtaa, rengaspaineet, etupyöräkulmat) joten kokemus alkoi kertyä.

-96 kausi oli jättimuutos. Hankittiin hyvät moottorit ja rakennettiin niistä kasaan "parhaista paloista" yksi todella hyvä aika-ajo ja finaalikone isohin kisoihin, sekä toinen ihan hyvä alkueräkone ja pikkukisojen finaalikone, sekä yksi varakone. Tärkeisiin kisoihin lähdettiin tiistaina-keskiviikkona paikalle. Keskiviikkona ja torstaina haettiin moottorin ja auton säätöjä. Perjantaina sitten kun muut oli testaamassa, me vaihdettiin moottoreihin uudet männänrenkaat ja ajettiin ne sisään. Näin saatiin testattua kaikki haluttu, ja oli maksimitehoa tuottavia ja tuoreita koneita kisaan.

Palkintopyttyjä tuli ihan eri sijoista ja ihan eri määrää kun aikaisempina vuosina. Kaappissa kävi myös Espoon Urheiluautoilijoiden kiertopalkinnot parhaasta kartingkuskista sekä parhaasta kuskista kaikissa lajeissa. Yamaha-luokan mestaruus-sarjassa sijoituttiin kolmanneksi.

Muutamia pyttyjä, kausilta 94-96

Joitakin palkintopyttyjä. Kausilta 94-96 (kiertopalkinnoille on tyhjät aukot, saatu -96 palautettu -97)

Muistoja kisasta

-96 kauden kisoista ajatelin kertoa tarkemmin viimeisestä mitä ajettiin Yamaha-luokassa. Kyseessä oli viimeinen CUP sarjan osakilpailu. CUP kisoissa ajettiin 2 finaalia kisassa, ja yhteensä 4 kisaa. Näistä kahdeksasta finaalistartista laskettiin 6 parasta lähtöä lopputuloksiin. Oli siis varaa epäonnistua kahdessa lähdössä. Meillä ne kaks finaalilähtöä tuli jo heti ensimmäisessä kisassa rengasongelmien takia (bridgestone toimitti "fin" merkinnällä olevia renkaita jotka olivat yllättäen 1s hitaampia kun ilman merkintää olevat renkaat). Oli siis edessä 6 kpl finaalilähtöä, jotka kaikki olivan "kerrasta poikki". Yksi epäonnistuminen ja tippuisi sijoituksissa todella alas.

Kauden toisessa ja kolmannessa kisassa oli finaalilähdöt menneet ihan hyvin. Olimme muistaakseni jossain sijalla 4-5 kun laski parhaat 4 lähtöä yhteen. Kaksi oli vielä ajettavana Kuopion radalla viimeisessä CUP kisassa.

Kuopion rata on aika erikoinen, siinä oli pääsuoran päässä kaasu pohjassa ajettava oikea mutka alamäkeen. Kun kaikki säädöt oli tapissa meni tämä mutka hiuskarvan margninaalilla kaasu pohjassa. Ilmeisesti se oli tämä yksi mutka joka aiheutti isoa hajontaa kierrosaikoihin kilpailijoiden välille.

Tulimme paikalle tiistaina pystyttämään telttaa varikkoalueelle. Keskiviikkona ja torstaina sitten testattiin. Löydettiinkin torstain aikana kaikki säädöt kuntoon. Kuten yleensä oli tehtävä kompromissia moottorin sylinterikorkeuden kanssa. Nostamalla sylinteriä ylöspäin saisi yli pari kymmenystä lisää vauhtia, mutta korkealla sylinterillä pienenee suorituskysy sylinterin kulumisen myötä nopeammin. Optimoitiin suorituskykyä finaalin loppuun ja laskettiin sylinteriä niin alas kun oli mahdollista ykkösmoottorissa, jolla tultaisiin ajamaan aika-ajot ja finaalit. Ajettiin moottorit sisään perjantaina ja oltiin valmiita kisan alkuun lauantaina.

Lauantai aamusta warmupissa laitettiin alle uudet "fin" merkillä olevat renkaat. Nämä piti kauppiaan mukaan olla eri painosarjaa eikä olla hitaampia, kuten alkukaudesta olivat. Päädyttiin että ajettaisiin puoli kierrosta uusilla renkailla warmupissa että saataisiin testattua oliko ne hyviä, ja renkaista jäisi vielä parasta ekaa kahta kierrosta käytettäväksi täyteen kierrokseen aika-ajoissa. Puolen kierroksen kellottaminen kuitenkin epäonnistui, kahdesta kellottajasta huolimatta ja piti tehdä rengaspäätöstä sokkona. Mentäisiinkö edellisen kisan renkailla, joissa ei ollut "fin" merkintää, vai puolta kierrosta ajetuilla "fin" merkityillä. Ajateltiin että turvallisempi valinta olisi ottaa vanhat renkaat

Aika-ajot

Tuli huono aika. Tuli oikeastaan surkea aika aika-ajoissa, sijoitus oli jotain 20 huonommalla puolella. Tiedettiin kuitenkin heti missä ongelma oli. Vanhat, edellisessä kisassa käytössä ollut rengassarjassa oli vasen takapyörä huonopitoinen (oli ilmeisesti tapahtunut jotain viimeisillä kierroksilla edellisessä kisassa, Jämsässä). Säännöt onneksi mahdollistavat yhden vapaavalintaisen renkaan vaihtamista kisan aikana. Vaihdettiin se uuteen "fin" renkaaseen, ja saatiin myös lupa ajaa pari ylimääräistä testikierrosta. Saatiin yksi lentävä kierrosaika kellotettua siitä, sillä ajalla olisi sijoittunut muistaakseni sijalle 2 aika-ajoissa.

Sami Erkkilään aika-ajojen pohjaan oltiin muistaakseni kuitenkin n. .4s jäljessä, mikä on kartingissa todella paljon. Tämän verran oli kuitenkin suorituskykyeroa moottorin sylinterikorkeusvalinnassa. Arveltiin että säästämällä itse ykköskonetta ja ajamalla kakkoskoneella alkuerät (kuten suunniteltu) olisimme finaaleissa nopeampia.

Alkuerät

Nopeus oli kunnossa, mutta sijoituksen nostamisessa oli paljon tekemistä että päästäsisiin ensimmäiseen finaaliin järkevästä lähtöruudusta. Yhdestä lievästi epäonnistunesta alkuerän lähdöstä huolimatta ne sujuivat hyvin. Lähtöruutu ensimmäiseen finaaliin sunnuntaina oli 14. Siitä olisi mahdollista nousta ainakin sijalle 5 meidän nopeudella.

Finaalit

Ensimmäiseen finaaliin lyötiin ykköskoneemme kiinni, joka oli todella hyvässä iskussa, huollon ja sisäänajon jälkeen sillä oli ajettu vain parin kierroksen aika-ajot ja pari testikierrosta. Sylinteri oli mahdollisimman alhaalla, joten suosituskyky piti olla mahdolisimman hyvä myös finaalien loppua kohden.

Lähtö ei mennyt täysin putkeen, mutta ohituksia oli mahdollista tehdä hyvin erinäisissä paikoissa radalla missä ei tavallisesti ohiteta, erityisen hyvä paikka oli varikon edessä olevaan alamutkan tiukkaan oikeaan. Ilmeisesti kukaan muu ei ohitellut siinä kohtaa rataa. Lähellä kärkeä oli kuitenkin nopeita autoja ja kuskeja joit ei ollutkaan niin helppoa ja nopeata ohittaa enää. Yhdenkin takana ohituspaikkaa kärkkyilessä alkoi selvästi rengaspito yhtäkkiä heikentyä. Tällaista ei ollut aikaisemmin tapahtunut koskaan, mutta veikkasen sen johtuvat renkaiden ylikuumentumisesta. Ajoin pari kierrosta hieman hitaammin nätisti ajolinjalla takana, ja renkaiden huippupito tuli takaisin. Pääsin ohi.

Ensimmäisen finaaliin viimeisen kierroksen alkaessa sain kiinni 2-3 sijalla ajavat. Toinen kuskeista oli "Pete" Palonen, toista kuskia en muista. En ehtisi yhdessä kierroksessa ohitaa molempia, ja arvelin että ne luultavasti törmäilisivät kuitenkin hieman toisiinsa ja saattaisin silloin päästä molemmista ohi yhdellä kertaa. Sijoittumalla toiseksi siinä ensimmäisessä finaalissa olisi vielä mahdillista päästä CUPissa sijalle 2. Muuten olisi sija 3 paras mahdollinen saavutus. Ei kannattanut siis lähteä ohittamaan vaan yhtä niistä edelläolevista, silloin menettäisi kuitenkin jonkunverran aikaa jolloin toisesta ei ehtisi enää ohi.

Odotin että edelläolevat törämäisivät ja pääsisin molemmista ohi. Näin ei harmikseni käynyt. Sami Erkkilä voitti sen ylivoimaisesti, ja itse tuli sijalla 4 maaliin. Lähtöpaikka oli kyllä hyvä toiseen finaaliin, mutta Samin ohittamiseen CUP pisteissä vaatisi häneltä huonoa sijoitusta, mikä ei käytännössä tapahtuisi.

Toiseen finaaliin lähdettiin neljännestä ruudusta ja muistaakseni sama sija säilyi startissa. 2-3 sijalla olevat olivat yllättävän kovia paloja ohitettaviksi. Tämä kuitenkin onnistui kohtalaisen tyylipuhtaasti ilman että meni kohtuuttomasti kierroksia. Vielä oli hyvin kierroksia jäljellä ajaa Samin kiinniajamiseen. Ajoin Samia kiinni jo finaalin puolivälin paikkeilla. Nyt oli hyvä tilanne. Blockaamalla tai muuten heittäytymällä hankalaksi ohitettavaksi Samin mahdollisuudet joutua keskeyttämään olisi suuria. Itselläni ei kyllä ollut varaa keskeyttää, mutta olimme jo saaneet 5 lähtöä ajettua "kerrasta poikki", ja olin erittäin taitava pienissä kosketus-ohituksissa.

Heti ensimmäisessä paikassa kun olin saanut Samia kiinni pistin jarrutuksessa autoa sisäpuolelle, ja heti ohi. Sami ilmeisesti tiesi myös ettei ollut kannattavaa riskeerata keskeytystä.

Kaulaa alkoi parin kierroksen jälkeen jo syntyä hyvin, ja hölläsin jo hieman vauhtia rikastamalla seosta. Näin myös pääsuoran jälkeinen oikea mutka ei ollut aivan niin vaarallinen ajettavaksi täysillä. Aivan täysillä ajettaessa piti sisäänkääntö osua puolen eturenkaan leveyden (n. 7cm) tarkkuudella kohdalleen. Se oli lievästi sanottuna hankalaa. Hölläämällä vauhtia muutama kymppi (kymmenesosasekunti kierroksella) seosta säätämällä oli vaadittu tarkkuus enää noin renkaan leveys. Tämän pystyi ajamaan riskittä koko päivän.

Maaliintulossa oli kaulaa jo yli pääsuoran verran, eli kartingtermeissä täysin ylivoimainen.

Eteenpäin

Yamaha luokka oli hyvin hallinnassa. Tiedettiin miten homma toimii ja mitä säätää. Oli siis aika siirtyä eteenpäin seuraavaan luokkaan. ICA, ja samalla lähteä kiertämään Euroopan kisoja.

Vuorossa muutto Belgiaan ja osallistumaan Belgian, Saksan ja Hollannin mestaruussarjoihin.

-97 kausi meni kokonaan opetellessa uuden luokan moottoreita ja säätöjä. Alla kuva Amsterdamista.

ICA amsterdam kisa -97

-98 kausi tuoli jo jokunen voitto, ja päästiin osallistumaan EM kisaan, joka oli silloisen kartingin maailmassa kolmanneksi tasokkain kilpailu (Formula Super-A ja A MM kisojen jälkeen).

-98 ICA EM kisassa olikin paljon uusia ongelmia, mutta ajettiin muistaakseni kisan nopeinta kierrosta yhdessä alkuerässä. Alkuerien loppupäässä alkoi satamaan, ja runko millä ajoille oli auttamattoman hidas sateella. Mitkään säädöt eivät auttaneet siihen. Laiha lohtu oli se että kukaan muukaan tonikartin rungolla ajava ei saanut autoa toimimaan ulos mutkista. Tavallisesti kymmenen parhaimman jouhossa oli 3-5 tonykartin runkoa, tässä EM kisassa heti sen jälkeen kun alkoi satamaan heitä oli 0.

Ei päästy finaaliin. Mutta kierrosaika ja vuoden suoritusten perusteella päädyttiin että ICA luokka oli nyt katsottu. Seuraava vaihe olisi siirtyä ajamaan Super-A tai A luokkaa MM kisoihin. Tähän ei ollut kuitenkaan ilman ulkopuolista sponsoria meillä mitään mahdollisuutta.

Kartingin jälkeen

Tässä vaiheessa oli ikää kuitenkin tunnut jos sen verran että oli huomannut kiinnostuskohteet olevan enemmän siinä auton tekemisessä nopeammaksi, kun siinä itse ajamisessa. Ajaminen oli helppoa. Rakentamisessa ja suunnittelussa oli ne kiinnostavat haasteet.

Päädyttiin lopettamaan kartingia ja siirtyä rata-autoilun puoleen. Moottoriurheilutermejä tuntemattomille tämä tarkoittaa enemmän henkilöauton kokoluokan autoilla kilpailemista kun karting kokoluokan.

Sille tielle jäätiin, laitettiin perheen kanssa firma pystyyn tähän innostukseen pohjautuen. Hienoja asioita ollaankin jo kehitetty töissä!

 

Add your comment

Your name:
Your website:
Otsikko:
Comment:
  The word for verification. Lowercase letters only with no spaces.
Word verification:
January 2018
M T W T F S S
1 2 3 4 5 6 7
8 9 10 11 12 13 14
15 16 17 18 19 20 21
22 23 24 25 26 27 28
29 30 31 1 2 3 4
Main page Contacts Search Contacts Search