Etusivu Blog Yleisiä aiheita Ihmissuhdevamma?
Ihmissuhdevamma?
Kirjoittanut Oskar Elmgren   
25.10.2011 12:02

Tämä on taas näitä asioita mistä en osaa sanoa onko nyt järkevää bloggailla vai ei. Mutta se ehkä tarkoittaa että sitäkin suuremmalla syyllä pitää kirjoittaa. Ihmissuhdejuttuongelmiani on ehkä henkilökohtaisin juttu mitä oon tähän kirjoittanut. Sekin vähän epäilyttää, mutta katsotaan mitä tästä tulee. Mulla ei kuitenkaan ole tapana jarrutella tekemisiä ilman varsin hyvää syytä.

Jos siis ei halua lukea aikuisen (hmm, kai oon) ihmisen itsesäälianalyysiä ihmissuhdeongelmista niin nyt ehtii vielä kääntyä pois!

Kaveriongelmat

Tuttuja ja todella hyviä kavereita on kyllä aina ollut, erityisesti aina kouluun liittyen. Tuttujen suhteen olen ehkä tullut jotenkin yli-varivaiseksi. Kivoistakaan tutuista en ehkä uskalla ajatella että olisivan kiinnostuneita jutuistani, ja ehkä siksi tuon omia asioitani aika harvoin omatoimisesti esille. Tämä saa mut varmasti helposti vaikuttamaan jotenkin ylimieliseltä, muut pitää kertoa niiden jutuista mutta itse en kerro.
Tää on tosin aika kaukana totuudesta. Kerron hyvin mielelläni melkein mistä vain henkilökohtaisistakin asioista, mutta yleensä se vaatii sen että joku osaa kysyä, tai jotenkin eksyä sopivaan aiheeseen että kommentoin omatoimisesti.

Tosin, on kyllä muutama jonka kanssa tulee juteltua omatoimisestikin kaikkea. Voi tietysti olla että vaatii erityistä ihmistä jota ymmärrän erityisen hyvin ja joka ymmärtää mua, ja on luultavasti sopivan fiksukin vielä että saisin sellaista tuntoa että voi jutella ihan kaikkea ja toinen ei vaan pyöritä silmiä että mitä ihmettä toi nyt selittää.

En sitten osaa sanoa kuinka helppoa tai vaiketa tämä on muille. Jotenkin tuntuu että oisin tässä kuitenkin keskimääräistä hankalampi.

Suhdeongelmat

Näin jälkeenpäin mietittynä niin kyllä niitä naisiakin on pyörinyt jo kouluaikoina ympärillä. Sitä en vain silloin osannut ajatella ja huomata. Sitten ehkä joskus 22 vuotiaasta eteenpäin on niitä naisia varsin läheisesti pyörinyt. Todella kivaa kyllä, ja hauskaahan oli kieltämättä silloin joskus kun oli juttuja 5-6 eri naisen kanssa kokoajan samaan aikaan. Tietysti nämä tiesi kaikki toisistaan.

Kaipa se pyörimisjuttu oli ihan hyösyllinen, tai ainakin koen itse että olen siitä jotain oppinut. Kivaa seksiä voi olla, mutta sitten voi myös olla sitä todella kivaa. Ja se todella kiva seksi on ihan täysin eri puolella aurinkokuntaa olevaa hommaa. Semmosen "kivan" seksin kanssa esimerkiksi nukkuminen kilpailee aika hyvin. Siitä todella kivasta seksistä taas piristyy kauheesti, ja sen kanssa ei hyväkään uni voi kilpailla yhtään mitenkään (edes Anna Abreusta). Eikä kyllä juuri mikään muukaan. No ehkä jotkut kilpailu ja keksimisjutut. Mutta siihen ehkä jääkin.

Kokemuksista oon huomannut että jos antaa vaan tapahtua niin päädyn harrastamaan seksiä melkein kenen kanssa vain. Oikeastaan täysin riippumatta siitä mitä se toinen on alkuun myöntänyt haluavansa. Näissä on vain todella suuri todennäköisyys osua siihen tylsän seksin kategosiaan. Vakea sanoa kuitenkin kuinka paljon tämä tylsän ja todella kivan seksin eron huomaaminen on vaikuttanut, mutta mulla on nykyisin todella vaikeata "löytää" kivaa seksileikkiseuraa.

En tykkää enkä oikeastaan halua edes vain päätyä harrastamaan seksiä jonkun kanssa, vaikka tykkäisikin siitä. Arvostan kyllä todella paljon jos toisellakin on munaa sanoa suoraan mistä voisi olla kiinnostunut, ja näiden kanssa on hyvin todennäköistä että seksikin on hyvää. Mutta. Tämä aiheuttaa suuria ongelmia sellaisten ihmisten kanssa josta tykkään erityisesti.
En epäröi näyttää sitä tykkäämistä, sitä en tosin osaa sanoa kuinka hyvin ihmiset huomaavat sen silti, kun tyykkään kiuailla ihmisiä ja heittää läppää aika paljon juuri samalla tavalla. Itselleni on kuitenkin täysin selvää, ja kyllä suurin osa kuitenkin tuntuvat näkevän sitä eroa.

On kuitenkin varmasti vaikeeta toiselle osapauolelle. Toisaalta näytän että olen kiinnostunut, mutta toisaalta en halua tehdä mitään jutun viemiseksi eteenpäin, koska haluan tietää onko toinen oikeasti kiinnostunut vai ei. Eikä niin että se joku juttu kehittyy vain siksi että "annan" sen kehittyä, vaikkei se toinen ehkä niin kovin innoissaan olisikaan.
Eli sille toiselle näyttää varmasti pirun oudolta. Se huomaa että tykkään siitä, mutta en tee mitään konkreettista minkään suhdejutun kehittämiseksi. Samalla kuitenkin heitän kiusaamisjuttuja kokoajan kaikille muille. Ja tästä pitäisi se toinen osata päätellä että olen oikeastikin todella kiinnostunut siitä, ja että sen pitäisi hyppästä suhdejuttua liikkeelle mun kanssa. Ei ehkä kovin realistista.

Kaiken ton lisäksi mulla on vielä todella vahvoja periaatteellisia suhtautumia asioihin jotka voivat varmasti sotkea sitä kuinka mua ymmärretään. En esimerkiksi suostu ollenkaan siihen ajatusmaailmaan mitä mm. kirkko on ajanut onnistuneesti kulttuuriimme, eli siihen että toisia ihmisiä voi omistaa ja olisi jotenkin oikein että määrätään sitä mitä toinen saa ja ei saa tehdä. Tunteita miettimällä ja vähän pohtimalla muutenkin sitä koko juttua huomaa varsin nopeasti ettei siinä vain ole mitään järkeä. Itse tykkään siitä että jollakin mistä tykkään on kivaa. Ja on tietysti erityisen kivaa jutella siitä mitäkaikkea se toinen on touhunnut ja pitänyt hauskaa.

No, suurin osa ihmisistä ajattelevat ja suhtautuvat tohon tietysti täysin samalla tavalla kun minäkin. Mutta, olen nyt alkanut ehkä "vaatimaan" että muut olisivat valmiiksi tulleet siihen lopputulokseen ilman että mun on tarvinnut sitä selittää ja keskustella. No tietysti taas on niin että arvostan erityisen paljon ihmisiä jotka osaavat ajatella asioita itsestäänkin ja arvostaa myäs se mitä itse haluaa. Mutta on ehkä vähän paljon taas vaadittua.

Käytännön juttuja

Kaikkein suurin ongelma mulla on kuitenkin sen käytännön kanssa. Tykkään suhtautua suhdejuttuihin mahdollisimman avonaisesti, soitella ja nähdä silloin kun sattuu tuntumaan siltä (eli välillä hyvin usein). Mutta tutustumisvaiheessa taas mulle tulee helposti sellainen olo että jotenkin ahdistelen sitä toista, ja päättelen helposti että ei sitä vaan oikeasti ilmeisesti kiinnosta. Tietysti ajattelemalla asiaa, voi nähdä että se toinen saattaa luultavasti miettiä ihan samalla tavalla ja sit ei vaan tule vietyä hommaa eteenpäin, vaikka ehkä olisi juuri se kaikkein yhteensopivin jos sellaista ongelmaa tulee.

Ikävää. Ja en nyt tiedä tajuaako kukaan tästä yhtään mitään. Jotain konkreettista esimerkkiä ehkä tarvisi.

Pohditaan vaikka Amandaa

Joo taas näitä BB ihmisiä. Mutta minkäs teet! (turpa kiinni ja) Lue silti eteenpäin. Olin sielä itsekin niin ne on mun tuttuja!

Talossa kun tuli vietettyä paljon aikaa yhdessä huomasin että tykkäsin paljon Amandasta, hänkin kommentoi samaa ja juteltiinkin talossa että pitää ehdottomasti nähdä talon ulkopuolella. Hän oli se josta ehkä ajattelin että kaikkein todennäköisemmin tulisi todella hyvä kaveri. En tosin osaa sanoa voisi olla syvällisempiä tunteita myös, ei oikein olla missään vaiheessa oikeasti tutustuttu. Sen verran voin kyllä sanoa että hyvin mielellään ottaisin siitä selvää, kun Amandassa on kyllä kaikki ne piirteet joista pidän erityisesti.

Mutta mutta. Se miten tämä käytännössä toimisi. Ei mitenkään. On töitä (huom, jonka ajoista päätän ihan täysin itse vielä) ja viikonlopunrientoja, ja Amandallakin tietysti on töitä ja pyörimisiä. Ei tule vaan järjestettyä aikaa, enkä taas halua myöskään "ahdistella" sitä toista osapuoleta. Porukassa nähdessä jossain taas ei luonnollisesti voi mitenkään oikeasti tutustua. Sitten se joskus hyvältä tuntunut idea vaan jää eikä tunnu kauhean ajankohtaiselta enää. Ja perustelutkin sille alkaa unohtaa pikkuhiljaa.

Näin tietysti varmasti tapahtuu jatkuvasti kaikkialla, ja jos nyt ei saa järjestettyä aikaa jollekin yksinkertaiselle näkemiselle niin kuinka hyviä kavereita siitä olisi edes voinut tulla? Mutta toisaalta siinä jossain on se pieni nakertava ääniä joka mussuttaa ärsyttävästi ettei sitä voi teitää mitä olisi voinut huomata jos olisi sitä järjestänyt vaan. Se ärsyttävä mussuttaja kyllä hiljene kokoajan uhkaavaa vauhtia. Mutta se on ehkä ihmissuhdejutuissa mun mielestä se kaikkein pelottavin asia.

Onko ihmissuhteilla joku "parasta ennen päivä" mihin mennessä pitää katsoa mitä tapahtuu, tai sitten häviää ikuisiksi ajoiksi?

 

Add your comment

Your name:
Your website:
Otsikko:
Comment:
  The word for verification. Lowercase letters only with no spaces.
Word verification:
October 2018
M T W T F S S
1 2 3 4 5 6 7
8 9 10 11 12 13 14
15 16 17 18 19 20 21
22 23 24 25 26 27 28
29 30 31 1 2 3 4
Main page Contacts Search Contacts Search